Purkutalolla on kesän aikana työskennellyt useampi kesätaiteilija ja yksi heistä oli taidekoulun opiskelija Ika Närhi. Tässä postauksessa Närhi avaa teostensa prosessia ja kertoo, minkälainen kokemus Purkutalolla työskenteleminen hänelle oli.
Työskentelin Purkutalolla kesätaiteilijana avajaispäivästä heinäkuun alkupuolelle asti, minkä aikana maalasin yhteen talon huoneista kaksi seinämaalausta. Vaikka talon purkaminen oli alusta lähtien tiedossa, oli mahdollisuus päästä maalaamaan omia ideoita sisäseinille ainutlaatuinen tilaisuus!
Ensimmäisen muraalin tavoitteena minulla oli saada teokseen väriä, litteyttä ja sarjakuvamaisuutta. Tähän valitsin aikaisemmin keväällä ideoimani hahmon, jolla on vesipyssy kädessä sekä muropaketti päässä. Siitä syntyikin myös talolla työskennelleen Kalle Pienmäen avulla työlle nimi Cereal Killer. Maalaustekniikkana hyödynsin usean maalikerroksen luomaa tasaista pintaa ja yhtä sävyä tulikin helposti maalattua jopa kolmesta neljään kerrosta.
Suunnitelmat muuttuvat
Joskus alkuperäistä luonnosta on helppo seurata alusta loppuun, mutta välillä teoksen näkemin oikeassa koossa ja lopullisilla väreillä voi muuttaa suunnitelmia moneenkin suuntaan. Cereal Killerissä alun perin punaiseksi suunniteltu työ muuttui jo heti alussa siniseksi ja myöhemmässä vaiheessa sävyt muuttuivat vielä niin hahmon hupparissa kuin muropaketissakin.
Teos oli kokoluokaltaan paljon suurempi, kuin aikaisemmin maalaamani työt ja siksi prosessi oli hyvin opettavainen. Jään herkästi viilaamaan pieniä yksityiskohtia pidemmäksi aikaa, kuin tarve vaatisi ja siksi maalatessa jouduinkin usein muistuttamaan itseäni ottamaan muutaman askeleen taaksepäin ja yksityiskohtien sijaan katsomaan kokonaiskuvaa. Tämä alkoi pikkuhiljaa käymään automaattiseksi toiminnoksi ja toisessa seinämaalauksessa prosessi olikin jo ensimmäiseen verrattuna paljon sujuvampi!
Seinämaalaus no. 2
Minulla on tapana nähdä teoksen värit ennen kuin vielä tiedän aihetta. Punainen sävy oli pyörinyt mielessäni jo ensimmäistä seinämaalausta aloitellessa, mutta kun kyseinen väri ei päätynytkään lopulliseen työhön, oli aika päästää punaiset maalit valloilleen toisessa muraalissa. Tämänkin seinän kohdalle aiheeksi päätyi toinen kevään aikana suunnittelemani luonnos, johon halusin erityisesti luoda dynaamista perspektiiviä.
Teos hipoo läheltä itseäni erityisesti kiinnostavaa aihetta eri maailmojen yhteentörmäyksestä. Mielikuvituksen valloilleen päästäminen, ajatusten ja haaveiden luominen ja niiden tuominen visuaalisessa muodossa muiden nähtäville on yksi isoimpia tekijöitä, mikä sytyttää minussa palon taiteen luomiseen. Ja tässä seinämaalauksessa halusinkin keskittyä juuri siihen.
Teokseni käsittelevät usein raskaampia ja synkempiä aiheita. Ulkonäöltään värikkäät, välillä leikkisät ja sarjakuvamaiset työni toimivat kuin vastapainona aiheisiin, joita niissä käsittelen. Tämänkin seinämaalauksen ytimestä löytyy päässä pyöriviä ajatuksia ilmastonmuutoksesta, suurten eläinten elintilan loppumisesta ja mietintöjä siitä, kuinka yksilönä voisi tehdä parhaimpansa tulevaisuuden eteen. Tästä syntyi maalaukselle nimi ”A Friend”.
Purkutalollla työskenteleminen oli ainutlaatuinen kokemus! Erityisesti mieleen jääviä hetkiä olivat viikkojen aikana käydyt erilaiset keskustelut muiden taiteilijoiden ja talolla virailleiden ihisten kanssa. Ne toivat uudenlaista ulottuvuutta taiteen tekeiseen ja auttoivat myös silloin, kun maalaausprosessi ei tuntunut etenevän. Ja tulevana syksynä seinämaalausten kaatuessa talon mukana, niin kokemus kuin kuvat töistä jäävät talteen portfolioon, jonka avulla on hyvä lähteä etsimään uusia seiniä ja seikkailuja!