Viime viikolla haastattelimme Purkutalolla vierailleita Iraa ja Jussia. Molemmat, käsi- ja taideteollisen käyneinä, tykkäävät käydä kaikki näyttelyt mitä Kankaanpäässä on.
Kuinka he saivat tietää Purkutalosta
Ira kertoo nähneensä kavereiden somessa kuvia. Hän kertoo ajatelleensa: “Mitä tämä tällainen on? Pakko päästä katsomaan!” Kavereilta sai lisätietoja näyttelyn ajankohdasta ja paikasta.
Ennakko-odotuksista
Jussi: ”Taidetta mennään katsomaan kuitenkin avoimin mielin. Turha olla mitään odotuksia.”
Ira: ”Mitä tahansa voi tulla, ja sitten se aina kuitenkin yllättää.”
Ajatuksia Purkutalon ideasta
Siihen että purettavaa rakennusta hyödynnetäänn ennen haudan lepoa, ollaan tyytyväisiä. Jos rakennus ei olisi purkutalo, ei siellä saisi myöskään luoda yhtä vapaasti. Iran mielestä on ihanaa, että on sellaisia näyttelyitä, joihin annetaan vapaat kädet luoda. "Ihanaa, että ihmiset saavat luoda, koska se on hirmu tärkeää, ja näyttely on avoinna kaikille ja sinne pääsee katsomaan, ihastelemaan ja saamaan inspiraatiota", Ira kertoo. Purkutalosta kuulemma tosiaan näkee, että siellä on luotu. Hän sanoo: "Kankaanpään kaupunki on taidekaupunki, niin nämä ovat todella tärkeitä sille, että kaupunki voisi saada esimerkiksi turisteja, mitä enemmän täällä on sitä taidetta ja nähtävää."
Mieleen jääneitä teoksia
Turvapaikka – Emma Asikainen
Käyminen oli vähän jännittävää ja pelottavaa, mutta näyttelyvieraat aikovat mennä vielä uudelleen. Vintille pääsi vanhan näköisen taskulampun kanssa, ja ylhäällä odottivat lapsuudesta muistuttavat mielikuvituksen tuotteet: möröt ja kauhusilmät. Tästä kaikesta tuli mummola mieleen.
Linnut sieluja, autiokylä – Teemu Virtanen
Julkisivulla seisovaan tammeen installoitu linnunpönttörykelmä oli Jussin mielestä upea. Teos hyödyntää lähinnä kierrätyspuuta ja –metallia.
Puupaja (sisältää monta veistosta) – Kalle Pienmäki
Takapihan terassilla tepasteleva puinen olento oli aivan selkeä mäyräkoira, jonka iloinen fiilis välittyi Jussille vahvasti. Veistäjän tavassa työskennellä näkyi periaatteessa yhteys maahan, maapalloon tai universumiin yhteistyönä niiden kanssa. Ira: ”Sinulla on luonnos, mutta kun sitä lähtee työstämään, sitten luontokin tulee siihen mukaan ja antaa oman näkemyksensä."
Kasvupaikka – Pinja Marienberg
Aivoista kasvavat oksat muistuttivat ainakin omista ajatuksista. Oksat levisivät kattoon haaroittuen kuin ajatukset. Huomiota kiinnitti myös veistoksen päälaella lepäävä kuollut kimalainen.
